Enemmän kuin pelkkä tulos? - Miten tuemme nuoren kasvua urheilijana ja ihmisenä?

Helposti urheilussa ja valmennuksessa keskitytään vain siihen, mitä pitäisi tehdä, jotta onnistutaan tässä hetkessä. Asetetaan kovia tavoitteita, analysoidaan sekunteja tai maaleja ja optimoidaan suoritusta.

Kunnianhimo ja halu voittaa ovat nuorelle tärkeitä voimavaroja, mutta menestys ei saa tapahtua mielen hyvinvoinnin kustannuksella. Jos nuoren ihmisen koko identiteetti rakentuu vain sen varaan, mitä sekuntikello tai tulostaulu näyttää, rakennamme huojuvaa tornia.

Mitä tapahtuu silloin, kun nuoren urheilijan arki yllättäen muuttuu? Kun paha loukkaantuminen katkaisee hyvin alkaneen kauden, tai kun nuori alkaa pohtia muita valintoja, motivaatio hiipuu ja syntyy päätös jättää laji kokonaan taakse?

Jos nuori on oppinut näkemään itsensä vain urheilijana, lajin loppuminen tai pitkä tauko laukaisee rajun identiteettikriisin. Putoaminen on kylmä, jos sen pohjalla ei ole ymmärrystä siitä, kuka minä olen suoritusteni ulkopuolella.

Psyykkisen valmennuksen ja kokonaisvaltaisen tuen suurin tehtävä ei olekaan vain rakentaa mestareita, vaan auttaa nuorta kasvamaan ihmisenä, jonka itsearvostus säilyy silloinkin, kun laji ei enää täytä kalenteria. Parhaimmillaan hyvä valmennus kantaa läpi koko elämän, kävi urheilu-uralle miten tahansa.

Tämän henkisen kestävyyden pohjana on psykologinen turvallisuus ja aikuisten kyky toimia turvallisena satamana. Tässä katse kääntyy valmentajien lisäksi seuratoimijoihin ja ennen kaikkea nuoren omiin vanhempiin.

Meidän aikuisten on tarjottava nuorelle ympäristö, jossa hänet kohdataan omana itsenään, ei vain tulosten tuojana. Vanhemman tärkein rooli on olla paikka, jossa urheilusta voi ottaa lomaa. Kun nuori palaa kotiin epäonnistuneen kilpailun tai vaikeiden treenien jälkeen, ensimmäisen kysymyksen ei pitäisi liittyä sijoitukseen tai suoritukseen.

Kysymys "Miltä sinusta tuntuu?" tai "Mitä haluaisit tehdä viikonloppuna?" viestii nuorelle, että hänen arvonsa perheenjäsenenä ja ihmisenä on muuttumaton, olipa tulos mikä tahansa. Tämä antaa nuorelle rohkeutta yrittää ja myös epäonnistua ilman pelkoa muiden odotusten pettämisestä.

Kun ihminen suorituksen takana on tasapainossa ja voi hyvin, se näkyy suoraan arjen jaksamisessa, oppimiskyvyssä ja ilossa tehdä töitä tavoitteiden eteen. Kestävät urheilulliset tulokset ja aito loisto syntyvät lopulta tämän sisäisen tasapainon sivutuotteena.

Vahva itsetuntemus kantaa myös urheilukenttien ulkopuolelle – aina tulevaisuuden työelämään ja mahdollisiin kumppanuuksiin asti. Nykypäivänä myös tukijat ja yhteistyökumppanit arvostavat pelkän mitalikaapin sijaan aitoutta, arvoja ja tervettä kasvutarinaa.

Kun tuemme nuorta näin kokonaisvaltaisesti, matka itsessään muodostuu arvokkaammaksi kuin mikään yksittäinen maali tai saavutus. Silloin urheilu antaa eväät elämään, ei vain seuraavaan otteluun tai kilpailuun.

Pohdittavaksi arkeen:
Kun seuraavan kerran kohtaat nuoren treenien jälkeen, mitä kysyt häneltä ensiksi? Kysytkö suorituksesta, vai kysytkö siitä, mitä ihmiselle suorituksen takana kuuluu?