Kun nuori urheilija avaa oven - tarina psyykkisestä valmennuksesta

Torstai 19.3.2026 - Tomi Sillanvuo

Ovi sulkeutuu hiljaa takanani, ja vastapäätä istuu nuori urheilija. Hän on tullut tapaamiseen suoraan treeneistä. Hän huokaisee, hymyilee ja sanoo: “Tänään oli vähän vaikea päivä.” Siinä hetkessä muistan taas, miksi teen tätä työtä.

Kun ajattelen omaa työtäni psyykkisenä valmentajana, huomaan palaavani aina samaan tunteeseen: kiitollisuuteen. Se, että saan kulkea nuorten urheilijoiden rinnalla heidän matkallaan kohti omia tavoitteitaan, on jotain, mitä en pidä koskaan itsestäänselvyytenä. Jokainen tapaaminen, viesti ja puhelu on osa suurempaa kokonaisuutta – yhteistä matkaa, jossa nuori kasvaa, oivaltaa ja vahvistuu.

Psyykkinen valmennus ei ole minulle vain sivutyö. Se on nykyisin osa elämääni, osa identiteettiäni. Jokainen tapaaminen on kuin pieni ikkuna nuoren urheilijan maailmaan – maailmaan, jossa unelmat ovat usein suuria, paineet todellisia ja jokainen askel kohti tavoitetta tuntuu merkitykselliseltä.

Psyykkinen valmennus ei ole vain menetelmiä tai harjoitteita. Se on ennen kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta – aitoa, rehellistä ja avointa. Jokainen nuori tuo mukanaan oman tarinansa, omat haasteensa ja unelmansa. Minun tehtäväni on kuunnella, kysyä oikeita kysymyksiä, tukea ja kulkea rinnalla.

Kun nuori uskaltaa kertoa epävarmuuksistaan tai iloita onnistumisistaan, tiedän, että olemme oikealla tiellä. Luottamus ei synny hetkessä, mutta kun se syntyy, se kantaa pitkälle. Jotkut valmennussuhteet ovat jatkuneet jo vuosia, ja jokainen jatkettu tapaaminen tuntuu pieneltä kiitokselta siitä, että yhteistyö on merkityksellistä.

Moni tarina alkaa hiljaisuudesta. Nuori miettii hetken, etsii sanoja, ja sitten ne alkavat tulla. Treenien paineet, kilpailujännitys, epäonnistumisen pelko, onnistumisen ilo. Minä kuuntelen. En kiirehdi, en täytä hiljaisuutta. Usein juuri siinä hiljaisuudessa syntyy oivallus.

Kun nuori huomaa, että hänen ajatuksensa otetaan vastaan ilman arvostelua, hän uskaltaa avautua enemmän. Ja silloin valmennus todella alkaa.

Jotkut valmennussuhteet ovat kulkeneet mukanani jo useamman vuoden ajan. On urheilijoita, jotka ovat tulleet ensimmäisen kerran teini-ikäisenä ja jatkaneet tapaamisia kerta toisensa jälkeen. Heidän kasvunsa näkeminen on yksi tämän työn suurimmista lahjoista.

Muistan erään urheilijan, joka ensimmäisellä tapaamisella tuskin uskalsi katsoa silmiin. Nyt hän tulee sisään itsevarmana, kertoo treeneistään, nauraa ja pohtii ääneen tulevaisuuttaan. Se muutos ei tapahdu yhdessä yössä – se syntyy luottamuksesta, joka rakentuu keskustelu kerrallaan.

Tapaamisten lisäksi valmennus jatkuu viesteissä, ääniviesteissä ja puheluissa. Joskus nuori lähettää WhatsAppiin viestin myöhään illalla: “Huomenna kisat, jännittää.” Vastaan, koska tiedän, että juuri silloin hän tarvitsee tukea. Ei siksi, että minun pitäisi, vaan siksi, että haluan.

Teams-tapaamiset, nopeat soitot ja arjen pienet kuulumiset ovat osa sitä jatkuvaa yhteyttä, joka tekee valmennuksesta elävää. Se ei ole sidottu aikaan tai paikkaan – se kulkee mukana.

On hetkiä, jotka pysäyttävät. Kun urheilija kertoo, että hän on vihdoin oppinut nauttimaan kilpailuista. Kun hän sanoo, että epäonnistuminen ei enää pelota samalla tavalla. Kun hän huomaa, että hänen mielensä on vahvempi kuin ennen.

Nämä hetket ovat kuin pieniä valonpilkahduksia, jotka muistuttavat siitä, että työni on merkityksellistä. Että jokainen keskustelu, jokainen harjoitus ja jokainen jaettu hetki vie urheilijaa eteenpäin.

Vaikka olen valmentaja, opin jatkuvasti uutta. Nuorten ajatukset, kysymykset ja näkökulmat haastavat minua kehittymään. Heidän rohkeutensa tarttuu. Heidän intohimonsa sytyttää minussakin uuden kipinän.

Heidän kanssaan keskustellessa huomaan usein miettiväni omia arvojani, tavoitteitani ja tapaani kohdata elämä. Se on lahja, jota en koskaan lakkaa arvostamasta.

Kun nuori urheilija nousee tapaamisen jälkeen ja sanoo: “Kiitos, tää auttoi taas.” – se hetki jää sydämeen. Se kertoo, että olemme kulkeneet yhdessä askeleen eteenpäin.

Psyykkinen valmennus on minulle tarina tarinoiden keskellä. Jokainen urheilija tuo mukanaan oman polkunsa, ja minä saan kulkea siinä rinnalla. Se on etuoikeus, joka tekee tästä työstä ainutlaatuisen.

Kun katson taaksepäin kaikkia valmennushetkiä, tunnen syvää kiitollisuutta. Jokainen nuori urheilija, joka on jakanut ajatuksiaan, unelmiaan ja haasteitaan kanssani, on jättänyt jäljen. Heidän matkansa on ainutlaatuinen, ja se, että saan olla osa sitä, on etuoikeus.

Psyykkinen valmennus ei ole minulle vain työ. Se on tapa olla mukana rakentamassa nuorten urheilijoiden tulevaisuutta – hetki kerrallaan, keskustelu kerrallaan, oivallus kerrallaan.

Ja joka kerta, kun uusi urheilija avaa oven ja astuu sisään, tiedän, että uusi tarina on alkamassa.

Matkani psyykkisenä valmentajana

Tiistai 4.3.2025 - Tomi Sillanvuo

Ensiaskeleeni urheilijan auttajana otin noin viisi vuotta sitten, kun aloitin keskustelut parin nuoren urheilijan kanssa heidän kohtaamistaan haasteista urheilu-urallaan. Varsinainen urani psyykkisenä valmentajana alkoi toden teolla noin kolmisen vuotta sitten, kun sain ensimmäiset varsinaiset asiakkaani. Aktiivista valmennusta on nyt takana reilut pari vuotta. Tällä matkalla olen jatkuvasti pyrkinyt kehittämään itseäni ja opiskelemaan koko ajan lisää. Urheilupsykologia, urheilijan psyykkinen vahvuus sekä mielentaidot ovat aina olleet minua kiinnostavia asioita.

Haasteet ja tarpeet

Mielen taitojen ja psyykkisen valmennuksen tärkeyttä urheilussa ei mielestäni vieläkään ymmärretä riittävästi. Moni ei välttämättä tiedä, mistä psyykkisessä valmennuksessa on kyse. Usein ajatellaan, että psyykkistä valmennusta tarvitaan silloin, kun eteen tulee ongelmia. Asiahan on päinvastoin – psyykkistä valmennusta tarvitaan, jotta ongelmia ei tulisi. Psyykkinen valmennus on ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa treenataan urheilijan mielen taitoja ja autetaan häntä löytämään paras versio itsestään sekä tuetaan häntä kasvamaan psyykkisesti vahvemmaksi urheilijaksi.

Omasta kokemuksestani urheilun parissa tiedän, että psyykkiselle valmennukselle on olemassa valtava tarve ja että sen avulla voidaan auttaa urheilijoita heidän matkallaan eteenpäin kohti tavoitteita. Juuri siksi teen tätä työtä. Haluan auttaa erityisesti nuoria urheilijoita kasvamaan psyykkisesti vahvemmiksi ja antamaan heille työkaluja mielentaitojen kehittämiseen.

Fyysisen ja psyykkisen valmennuksen tasapaino

Samalla tavalla kuin urheilussa on fyysinen puoli, mukana on aina mukana myös psyykkinen puoli. Kuka tahansa urheilumaailmassa enemmän työskennellyt tietää, että ne kulkevat käsi kädessä. Jos jompikumpi puoli ei ole kunnossa, vaikuttaa se suuresti suoritukseen ja tavoitteiden saavuttamiseen.

On mielenkiintoista, että käytännössä kukaan ei kyseenalaista fyysisen valmennuksen tarvetta, mutta psyykkiselle valmennukselle nähdään tarvetta harvemmin. Sekä fyysinen, että psyykkinen puoli ovat molemmat urheilijalla kehitettäviä asioita. Myös psyykkisellä puolella tarvitaan alan ammattilaisia. Aina kun keskustelen psyykkisestä valmennuksesta seuraihmisten tai urheilijoiden kanssa, viesti on sama: psyykkinen puoli on tärkeä, niin joukkueelle kuin yksittäisille urheilijoille. Jokainen ymmärtää sen, mutta kun keskustelua viedään pidemmälle ja kysytään, onko urheilija tai seura valmis panostamaan psyykkiseen valmennukseen vastaus ei ole itsestään selvä. Asiaa ei välttämättä ole ajateltu sen tarkemmin tai valmennukselle ei nähdä suuremmin tarvetta, koska ongelmia ei ole.

Työni urheilijoiden parissa

Olen tehnyt psyykkisenä valmentajana töitä sekä yksilö- että joukkueurheilijoiden kanssa. Urheilijat ovat olleet pääsääntöisesti 15-25 vuotiaita, joukossa muutama kokeneempikin urheilija. Urheilijoiden lajitausta on ollut erilainen, he ovat edustaneet kaikkiaan kahdeksaa eri lajia. Joidenkin urheilijoiden kanssa olemme tavanneet kolme kertaa, joidenkin kanssa viisi kertaa, ja joidenkin kanssa yhteistyömme on jatkunut jo useamman vuoden. On myös niitä urheilijoita, joiden kanssa emme ole lopulta edenneet tutustumistapaamista pidemmälle. 

Jokainen valmennusprosessi ja asiakastarina on erilainen ja yksilöllinen, samoin käsiteltävät aiheet ja teemat joihin valmennuksissa on keskitytty. Olemme käsitelleet mm. itseluottamusta, kilpailujännitystä, epäonnistumisen pelkoa, tunteiden hallintaa ja motivaatiokysymyksiä. Uskon vahvasti, että olen pystynyt auttamaan monia asiakkaitani. Työ psyykkisen valmennuksen parissa on ollut monella tapaa hienoa ja palkitsevaa.

Oma oppimismatkani

Olen itsekin oppinut valtavasti näissä valmennustapaamisissa. On ollut antoisaa ja kehittävää käydä keskusteluja urheilijoiden kanssa heidän arjestaan, tekemisistään, tavoitteistaan ja unelmistaan, sekä käydä läpi urheilemiseen liittyviä tilanteita, haasteita ja ongelmia. Valmennusprosessit ovat olleet voimaannuttavia ja inspiroivia kohtaamisia myös itselle.

Valmennuksessa tavoitteenani on tutustuttaa urheilija entistä paremmin itseensä ja tukea hänen kasvuaan entistä vahvemmaksi urheilijaksi. Tavoitteena on, että urheilija voi paremmin ja nauttii urheilemisesta, saa itsestään enemmän irti, pystyyt haastamaan itseään ja kehittämään kykyjään ja taitojaan.

Valmennustapaamisissa luotan kuuntelun, keskustelun ja vuorovaikutuksen voimaan. Avoimuus ja luottamuksen rakentaminen ovat keskiössä. Empatia ja urheilijalähtöisyys ovat minulle tärkeitä arvoja. Valmennus on urheilijan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista, psyykkisten taitojen ohjaamista ja opettamista. Haluan auttaa urheilijoita urallaan eteenpäin, niin itse urheilussa kuin myös urheilun ja muun elämän yhteensovittamisessa.  

Mitä lisäarvoa psyykkinen valmennus voi tuoda urheilijalle?

Lauantai 20.4.2024 - Tomi Sillanvuo

Psyykkiset taidot ovat yhteydessä menestymiseen ja niillä on suuri merkitys hyvinvointimme ja toimintamme edistämisessä.

Psyykkisessä valmennuksessa kasvatetaan ja tuetaan urheilijan itsetuntemusta ja myönteisen minäkäsityksen kehittymistä. Kaikki lähtee siitä, että opetellaan tuntemaan itsemme paremmin.

Psyykkinen valmennus ei ole vain huippu-urheilijoille. Se sopii kaikille, jotka haluavat kehittää itseään, omaa hyvinvointiaan ja suorituskykyään. Tärkeintä on oma halu kehittää itseään tavoitteidensa suuntaan.

Psyykkiset taidot ovat taitoja siinä missä muutkin taidot, kuten esimerkiksi fyysiset taidot. Myös psyykkisiä taitoja pystyy harjoittelemaan ja niissä pystyy kehittymään. Kuten kaikki muukin harjoitteleminen, niin myös psyykkinen valmennus vie oman aikansa, tärkeimpänä elementtinä ovat säännöllisyys ja jatkuvuus. Nopea oppiminen ja kehittyminen on toki aina mahdollista, mutta kuten fyysisessä harjoittelussakin, pysyvä muutos vaatii riittävästi aikaa ja toistoja.

Psyykkisen valmennuksen kautta pystytään vaikuttamaan muun muassa urheilijan itseluottamukseen, motivaatioon, tunteiden hallintaan, kilpailujännitykseen ja painetilanteisiin, epäonnistumisten käsittelyyn ja tekemisestä nauttimiseen. Psyykkisen valmennuksen avulla urheilijan itsetuntemus paranee ja hän pystyy hyödyntämään oman potentiaalinsa. Urheilijalla on mahdollista olla paras versio itsestään.

Jokaisella on mahdollisuus päästä tekemään mitä uskomattomampia asioita sekä pystyä mitä ihmeellisimpiin tekoihin ja saavuttaa tavoitteensa. Usein suurin rajoittava tekijä katsoo urheilijaa peilistä. Menestyminen millä tahansa alalla on harjoittelun ja intohimon yhdistelmä. Kun urheilija on psyykkisesti vahva, hänellä on intohimoa ja paloa siihen mitä tekee, ja kun tähän vielä yhdistyy kova harjoittelu, on tulosten saavuttaminen mahdollista.

Tänä päivänä nuoret urheilijat näkevät psyykkisen puolen tärkeänä, ja itsestään selvänä osana kokonaisvaltaista kehittymistä ja hyvinvointia. Monet nuoret urheilijat osaavat myös hyödyntää psyykkistä valmennusta urheilu-uransa rakentamisessa ja potentiaalinsa maksimoinnissa.

Joskus urheilijan mieli menee välillä solmuun, se ei ole vaarallista, eikä osoita heikkoutta tai huonoutta. Kaikenlaiset tilanteet kuuluvat elämään ja niitä tulee väkisinkin eteen matkan varrella. Ongelmista kertominen, puhuminen jonkun kanssa helpottaa. Se jälkeen niitä päästään ratkomaan. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä myöskään hävittävää. Psyykkinen valmennus ennaltaehkäisevänä toimintana auttaa ennakoimaan vaikeitakin tilanteita ja tukee kasvua kohti henkisesti vahvemmaksi urheilijaksi.

Itse olen toiminut psyykkisenä valmentajana nyt pari vuotta. Olen tehnyt yhteistyötä monien eri lajien nuorten urheilijoiden kanssa. Joukossa on ollut niin yksilölajien, kuin joukkuelajienkin urheilijoita. On ollut ilo auttaa tavoitteellisia nuoria urheilijoita mielen taitojen kehittämisessä ja tukea heidän matkaansa urheilijan polulla eteenpäin.

Omalla kohdallani psyykkinen valmennus toteutetaan urheilijan kanssa valmennustapaamisissa. Tapaamisille asetetaan tavoitteet yhdessä valmennussuhteen alussa. Jokainen yhteistyö on yksilöllinen. Keskeisin työskentelymenetelmä on keskustelu, kuuntelu ja oivalluttaminen kysymysten avulla. Tärkein työkalu valmennuksessa on itse yksilö. Kehittymisen ensimmäinen askel on itsensä tunteminen.

Tavoitteenani valmennuksessa on tutustuttaa urheilija entistä paremmin itseensä ja tukea hänen henkistä kasvuaan vahvemmaksi urheilijaksi. Tavoitteena on, että urheilija voi paremmin ja nauttii urheilemisesta, hän saa itsestään kaiken irti ja pystyy haastamaan itseään sekä potentiaaliaan ja kehittämään kykyjään ja taitojaan.

Eräs kollega kysyi jokin aika sitten somepostauksessaan; ”Onko sinulla ihmisiä ympärilläsi, jotka auttavat ja tukevat, motivoivat ja vaativat, kenties avaavat silmäsi näkemään jotain mitä sinä et näe?” Meistä jokainen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka tukevat omaa matkaa. Psyykkinen valmentaja voi olla se tärkeä puuttuva palanen urheilijan matkassa.